keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Jokellusta joella ja tykitystä tiellä

Aamulla noustiin sotilaallisesti melontaretkeen valmistautuneina kello 7. Aamukakien jälkeen sujautettiin pakaasit vankkureihin ja kaahattiin rafting-seikkailun lähtöpisteeseen. Pelastusliivien sovitusten ja muiden alkusäätöjen jälkeen pakkauduttiin firman chevy vaniin ja ajeltiin 8 mailia Colorado-jokea ylös. Retkueeseen kuului meikäläisten ja suupaltin oppaan lisäksi yh-emo ja kaksi särmästi käyttäytyvää mukulaa. Pidemmittä lätinöittä otettiin vastaan komento "paattiin nouse", ja treenattiin vähän melontaa. Seurueen voimamiehiksi, eli keulapaikoille, istutettiin "Larry" ja "Andy". Joki oli muutamaa mehukasta rapidia lukuunottamatta silkkaa kelluntaa, joten extrememielessä reissu oli pieni pettymys. Näkymät olivat kuitenkin upeat ja tahatonta huumoria saatiin myös pienistä rakoista. Ameriikkalaiset ovat sitten häveliästä sakkia. Rahansa arvoinen reissu (49$ per kärsä). Kritiikit joutuu antamaan ahneudesta matkamuisto-osastolla. DVD, jossa kaikkiaan 11 kuvaa meloskelustamme olisi kustantanut 48 dollaria.

Vedettiin vielä melontaliikkeen tiloissa kuivat...vaatteet yllemme ja lähdettiin paukkimaan kohti Aspenia. Aamupalat ja lounaat olivat toki syömättä. Aspeniin siirtyminen sujui ripeästi, mutta paikanpäällä tilanne oli liian kaoottinen, joten jatkettiin matkaa. Aspenista lähdettiin Colorado Springsiä kohti Independence Pass -reittiä, elikkäs Rockies-vuorten ylitse. Taas kerran muikeat näkymät ja luntakin niin perkeleesti. Kävästiin opasteiden perusteella neljän kilsan korkeudessa eli ollaan täysin valmiita 50 kilsan hiihtoon tai kävelyyn a la menneiden vuosisatojen sankarit Myllylä & Kononen. Tie oli sellaista 2 metriä leveetä kinttupolkua, joten eteneminen oli kohtalaisen tervaista.

Vuorilta laskeuduttiin hieman vauhdikkaammin ja tankkaus hoidettiin Buena Vista nimisessä perslävessä. Samalla nautittiin aamupala kello 15.30 subwayn tarjoamana. Paikasta puuttuu social clubin lisäksi sosiaaliset taidot. Subin henkilökunta häröili kun ekaluokkalaiset ja tuulikin oli paikkakunnalla raju. Epäilimme että paikkakunnan ainoa työnantaja on Coloradon osavaltion vankila, jonka ohi köröttelimme. Buena Vistan jälkeen ei tehty muuta kuin ajettu. Paikalisten omituiset moottoritiekäytöstavat herättivät taas kerran hieman närää. Kun nopeusrajoitus on 25 mailia tunnissa, posotetaan kuutta kymppiä, muta kun motari aukeaa kansainvälisen tientulppien kattojärjestön jäsenkortit kaivetaan esiin ja blokataan kaikki kaistat matelemalla etanavauhtia.

Yöpaikkaa etsittiin mm. Des Moines - nimisestä kylästä, jonka populaatio koostunee toisilleen arveluttavan läheistä sukua olevista henkilöistä, joita oli ehkä 12. Kylän majatalo oli kaatunut aaltopellistä tehty paskamaja, joten jatkettiin Claytoniin lähelle uuden meksikon ja lone star staten rajaa. Yösija järjestyi autoliiton alennuksilla Days Innistä. Omituinen respamummeli, mutta mukava huone, hotellista löytynee jostain pooli aamuuinneille ja bregu kuuluu hintaan. Huomenna tavoitteena olisi puskea kohti Dallasia moikkaamaan JR:n haamua ja muita 80-luvun TV-staroja.


Ekopoliisista päivää.
Tähän mennessä on selvinnyt semivarmasti mistä amerikkalaisten energiatehottomuus johtuu. Muutamia esimerkkejä:

-motellihuoneissa on kaikissa oma huonekohtainen ilmastointi (AC)

-kuka tarvitsee ilmastointia Coloradossa, jossa keliolosuhteet ovat viileämmät kuin Suomessa?

-vessoissa pärähtää päälle oma ilmastointi, kun valot väläyttää päälle.

-Pulloissa on olevinaan pantti, mutta emme ole vielä ratkaisseet kryptiikkaa, jolla maagisen 5c per flinda saa palautusarvoa.

-Kertakäyttöastioiden käyttö on defacto-standardi muualla kuin ravintoloissa, eivätkä kupit ole maatuvia pahviversioita vaan styroksihässäköitä.

-Paikallinen perus-SUV:mme Chevy on hurauttanut tänään yli 20 gallonaa regularlöpöä taivaan tuuliin alle tonnin matkalla. Oktaanit ovat vaihdelleet 85-87 välillä.

-Jätteenlajittelua ei ole. Piste.

Verrattuna amerikkalaiseen peruskuluttajaan on jokainen suomalainen ekoneuroottinen hippihirviö, joten sotkekaa ja roskatkaa mielin määrin - niin teemme mekin täällä jätöstelyn sydänmailla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saako toivoa blogiin kartan josta voi seurata etenemistä? Jos vaikka googlen karttaan neula jokaisen herätyksen kohdalle?? Me ollaan niin pirun laiskoja täällä vanhalla mantereella ettei jakseta itse moista.

Lala kirjoitti...

Joo,
se löytyykin jo tosta alemmasta entrystä, jossa saavuttiin Coloradoon.