Aamu Glenwood Springsin kiihkeässä metropolissa valkeni hektisissä merkeissä. Väsymys oli koko porukalla sunnuntaikrapulan tasoa ja ellei Villen luuri olisi kilissyt aamukybältä, olisimme varmasti posottaneet tuutilullaa kuulaan pidempäänkin.
Kampesimme luumme lakanoista väkipakolla ja jätimme aamujen nopeussankarin Villen goisimaan kauneusuniaan kaikessa rauhassa ja suuntasimme coin laundryyn pesemään pyykkiä, vaikka uusien ostaminenkin olisi ollut menettelevä vaihtoehto. Äärimmäisen jännittävän pyykkisession jälkeen nautimme reissun ensimmäisen itse tehdyn aamiaisen motelilla. Elintarvikkeiden ostaminen on tehty todella hankalaksi, koska marketit ovat poikkeuksetta 7-eleven tyylisiä mätisäkkejä tai Wal-Martin kaltaisia jättibuiduja, joiden läpiselaamiseen voi käyttää päivän ja jotka sijaitsevat liki poikkeuksetta periferiassa kaupunkien laitamilla.
Aamiaisen jälkeen piipahdimme paikallisessa mallissa poistamassa toistaiseksi varusteista uupuvia släbäreitä vauhtisäkin painoksi. Saara tietysti löysi kaikenlaista kivaa hepenettä, mutta puhalsimme pelin poikki tunnin selailun jälkeen ja tsekkasimme raftausta tarjoavien putiikkien hinnat. Bookkasimme paikallisilta aktiiviesoilta raftaustourin seuraavalle aamulle ja aamuysiltä lähdetään laskemaan Coloradojoen koskia alas kumiveneellä.
Maantieuupumus tai asfalttimoskiitto on ilmeisesti puraissut, koska vietimme usemman tunnin harmoniassa motellihuoneessa loikoillen ja lepuutellen. Saimme vieteristä sen verran jengaa, että hipsimme iltasella paikalliselle maauimalalle lillumaan Kalliovuorten vesiin. Mestan erikoisuus on vuorten uumenista kupliva 40-asteinen vesi, joka kieltämättä rentoutti nokeutuneita niveliä. Parin tunnin kylpysessioiden jälkeen käväisimme virkistyneinä mörssäämässä levottoman kokoiset burgerit paikallisessa tavernassa. 60 taalalla irtosi alkunachojen ja juomien saattelemana käsittämättömän kokoiset rasvapullat, joiden ravintosisällöstä Jiikku kärsii vielä tuntien jälkeen. Glenwood Springsin idyllinen pikkukylä Kalliovuorten kainalossa ei tarjoa erityisemmin iltaviihdettä, joten jäämme odottelemaan aamuista raftausta motellille bud lighteja sippaillen.
Huomisen suunnitelmissa on karauttaa Aspenin kautta niin pitkälle kohti amerikkalaisen unelman synnyinkotia Texasia kuin mahdollista. Tavoitteena olisi osavaltion rajaseudut, mutta tuhannen kilsan rykäisyt ovat maisemista huolimatta puuduttavia persehautomisia. Lisää kirjoiteluita lone star statesta.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti