Ilmastonmuutoksia

Vegasin epilepsiaa aiheuttavasta valokrapulasta toivuttuamme, piti tehdä raastava päätös. 3-1 äänin päätimme kerätä luumme, säästää muutaman taalan ja hipsiä helvettiin Nevadasta. Arvatenkin Ville ei ollut järin tyytyväinen ja muutenkin olo oli hieman härö pakatessamme Chevyä. Lieneekö syynä pintaraapaisu syntien pesäkkeeseen, väsymys vai missattu mahis voittaa milj00nia. Navigaattori raksutti meille koordinaatit kohti Colordon Glenwood Springsiä ja kolmilitrainen kiuas huraitti kierrokset tielle.

Nevada on nimensä mukaisesti pelkkää dadaa, suoraa tietä ja punaista aavikkoa, jossa huhujen mukaan on vielä kuopille tilaa. Riipaisimme Arizonan kulmapalaa ja saavuimme pian Utahiin, jossa maisema alkoi muuttua vihreämmäksi ja kukkulat lähentyä interstate 15:sta. Lämpötila tippui nopeasti ja saimme Utahin sydänmailla niskaamme rankkasateen, jota paikalliset nimittänevät Jeesuksen pissaksi.

Hämmentävämpää kuin kääpiöanarkistipappi on yhtäkkinen maiseman muuttuminen vuorien reunustavaksi peltomaisemaksi ja lämpötilan tippuminen 42 alas 15 asteeseen noin 200 kilsan matkalla. Kelatkaapa nyt maiseman muuttumista Helsingin kuumasta menomestasta Espoon autiomaahan, jossa paikalliset ajavat motocrossia ilman kypärää, sekä lopulta Turun vuoristoiseksi peltomaisemaksi, jossa on 27 astetta viileämpää.

Utahin vehreyttä jatkui tasan hetki. Sadan kilometrin jälkeen asteet riipivät jälleen kolmenkympin ja neljänkympin välimaastossa, maisemien muuttuessa kanjonimaaksi. Eroosionsyömät ikiaikaiset kalliot, jotka nielevät sisään nelikaistaisen motarin, päräyttivät porukkamme räpsyttämään japanialaistyyliin digipokkareiden laukaisinta. Maisemat olivat mitä mahtavimmat sekä kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä jatkuvat asuttamattomat seudut osoittivat miten pieni ihminen on.





Utahin ja Coloradon maisemissa sijaitsevat pikkukaupungit kuvastavat kierolla tavalla amerikkalaista kulttuuria. Eurooppalaisena koloniaherrana ja matkustavana jeppenä ihmetyttää, miten kirjaimellisesti buttfuck nowheressä majailevat ansaitsevat elantonsa. Lähimpiin suurkaupunkeihin on satojen kilometrien matka, eivätkä Taco Bellit ja Chevronit vain voi työllistää tuhansien ihmisten taajamia. Ellei liittovaltio tue noita lukuisia pikkukyliä miljardeilla dollareilla, pitää maaseudun tyhjenemistä skagaavien keskustahihhuleiden tehdä opintoretki jenkkilän sydänmaille ja opetella miten muuttoliike lopetetaan rakentavalla tavalla. Ehkäpä usein mainuttu amerikkalainen tietämättömyys ja ylimielisyys piilee juuri autiomaiden laitamien taajamoissa, joissa ihmiset ovat sukupolvien ajan katsoneet yhteisönsä eloa ja vuorilta puhaltavaa tuulta.



Eloisat taajamat ohitettuamme saimme Coloradossa ihastella ukkosmyrskyä ilman sadetta pilkkopimeydessä vielä viimeiset sadat kilometrit. Klo 23 paikallista aikaa veivasimme kelloja hieman jäljessä tunnin eteenpäin ja saavuimme noin tuhat kilometriä ajettuamme Glenwood Springsiin, Denveristä länteen, jossa suunnitelemme kylpeä, relaksoitua ja pyykätä pari yötä eteenpäin.

Colorado kiittää.


View Larger Map




View Larger Map