Myöhäinen saapuminen majataloon aiheutti akuuttia väsymystä, joten pääsimme vasta aamupäivällä työntämään Chevyä kohti GTA San Andreas tourin päättymispistettä, Las Vegasia.
Puskimme läpi karua Kalifornian maastoa sata kilsaa Lone Pineen, jossa imaisimme aamiaisen aitoamerikkalaiseen tyyliin hampurilaistyylisillä rasvavoikkareilla ja tankkasimme vesivarastoja tappiin. Lone Pine on viimeinen asuttu paikkakunta ennen Death Valleyta eli jenkkilän kuuminta pistettä ja mailimäärässä noin 100 pykälän säteellä.
Maasto muuttui kuivaksi kuin Joonas Hytönen Shown läpät maili maililta. Körötellessä vuoriston serpenttiiniä ylös, nousi Chevyn ulkolämpömittari ensin kolmeenviiteen ja nopeasti neljänkympin raja sirpaloitui. Parin kilsan korkeudesta laskeutuminen kohti alavaa maata Death Valleyn laaksossa, nosti lopulta lämpötilan maagiseen neljäänkymmeneenseitsemään. Kyllä - 47 astetta plussaa setä Celsiuksen asteikolla oli täppälukema. Äärimmäisen kuivuuden ja kuumuuden lisäksi, vuorien ylitys laski meidät merenpinnan tasolle, joten löpön sijasta laskun momentti säästi bensakuluissa. Ymmärrettävistä syistä noin 35 mailin matkalla Death Valleyn keskipisteestä seuraavaan asuttuun trailerparkkiin highwayn varrella, ei läpät auton hajoamisesta tai rengasrikosta juuri naurattaneet.
Death Valleyn kuumuuskeitaan jälkeen reitti Las Vegasiin oli äärimmäisen jännittävä 200 kilsan autiomaaturnee, johon sisältyi muun muassa rekkoja ja 30 kilometrin viivasuoria pätkiä tiellä. Suoran lopussa odotti palkinto: Las Vegas.
Pelikoneiden pimpelipomin ylittäessä stessejen mökän oltiin kirkkaiden valojen kaupungissa. 4th of July-weekend on kiireisintä aikaa, joten populaarikulttuurin rennon kruisailun sijaan stripillä eteneminen oli kuin tervassa uintia. Leuat lattiassa hämmästeltiin casinoiden ulkoasuja ja muutaman mutkan kautta saatiin auto parkkiin. Huone saatiin stripiltä melkoisella budjetilla Flamingosta. Nevadan muovikeitaan lämpötilan kohotessa mukavasti neljänkympin päälle varjossa, päätimme paeta kuumuutta altaalle. Pulikoituamme tovin pool meni kuitenkin poseidoniin joten lähdimme huuhtomaan kloorit ja valmistautumaan buffaan. Puhvetti maksoi high seasonista johtuen abut 25 bucksia per kärsä, mutta mäyske oli kuitenkin ihan ok ja sitä sai riittävästi. Masut pulleina poistuttiin pällistelemään stripin yövalaistusta.
Jengi tuntui olevan juhlatuulella, hamoset olivat kautta linjan melko lyhyitä ja olivatpa jotkut tyttöset pullistaneet puseroaan bilteman tuotteillakin. Mieskauneus oli selkeästi ameriikan italialaista ja ja perusjuoksulenkkarijenkkiä. Rahalla saatavan rakkauden tyrkytys ilmeni "keräilykortteina" joita meksikaanit tunkivat miesturren kätöseen joka risteyksessä. Toinen keino mainostaa maksullista lempeä on ajaa tyttömainoskuormurilla eestaas ruuhkaista strippiä. Yöllä lämpötila ei laskenut astettakaan, joten kuuma oli kuin pätsissä. Kasinot houkuttelevat jopa niitä jotka eivät pelaa, koska ilmastointi on niin hieno keksintö. Pelattiin jassoja pikkurahoilla, voitettiinkin jotain.
Hehkutukset ilmaisesta drinkistä joka nurkalla ovat snadisti värikynällä sotkettuja, ainakin itsenäisyyspäivän kiireisenä ajankohtana juoman saanti oli todella kiven takana kasinolla kuin kasinolla. Maksulliset drinksut taasen kustansivat stadin premiumtasoa, joten ilman texasilaisen öljymiljonäärin lompakkoa Vegasissa ei pröystäillä.
Hämmentävintä on kuitenkin todellisen luxuksen uupuminen. Lenkkareissa potkivat turret, muovikoristeet, kebabjointtien mainosvalot luovat illuusion ruotsinlaivasta, jota ei tue stripin perushotellihuoneiden puolivillaisuus, jolle maantiemotelli on täysin pätevä kilpailija. Porukan värikkyys ja käyttäytyminen vetää myös hiljaiseksi. Eräskin mummeli torkkui yksikätisen rosvon edessä ja havahtui aina säikähtäen ohikulkijan varjosta, mutta säpsähdyksen sijasta reaktio oli nykiä kahvasta lisää pennejä maattiin. Satoja taaloja BJ-pöytään latova perheenisä tukee myös kuvaa Sodomasta ja Gomorrasta. Julkkisprosentti oli aika laimea, ainoastaan Chris Angel nähtiin livenä.
Toisaalta Vegasin överiys kaikkine showhässäköineen tekee autiomaan kaupungista todellisen keitaan. Rajallisen kokoinen kylä imee pienoiskoossa sisäänsä Eiffel-tornin ja vapaudenpatsaan sekä tarjoaa miniatyyrikoossa palveluita Chanelin liikkeestä notaareihin ja - ihan oikasti - drive-in hääpalveluihin. Las Vegasin kaltaista ei todellakaan ole toista ja piti mainosvalomentaliteetista tai uhkapelaamisesta kuinka vähän hyvänsä, on Nevadan kukka pakollinen vierailukohde, jos Yhdysvaltojen länsiosiin eksyy.
View Larger Map
1 kommentti:
Off-season hinnat ovatkin omaa luokkaansa, Stripin varrelta 500-800 dollaria viikko. "Sviittiä" löytyi muutamalla haulla all-suite Venetianista reilulla tuhannella taalalla viikko.
Kaikesta pervessiydestä huolimatta meininki on toista vaikkapa Fashion Showssa kuin Leppävaaran Sellossa.
"Man you look like a pimp"
t: kollega
Lähetä kommentti