Aamu valkeni jo totuttuun tapaan yllätyksettä, liki samaan aikaan, Manhattanin länsipuolella. Vilunki_3000 jäi elpymään vielä toviksi eilisillan rallatteluissa, kun Löllykkä, Zaza ja Pulska-Antero poistuivat majoitusputiikista kohti eteläisempiä katuja.
Aamiainen nautiskeltiin Andrew's coffeeshopissa, jossa alabama-antti on jo aikaisemmilla reissuillaan jättänyt jäätävän pienet tipit. Onneksi tarjoilarotaatio on ollut raju ja narkomaniaa poteva anoreetikkoitäeurooppalainen tarjoili mainiot pannukakkut, kahvit ja mundo bizarrot, eikä muistanut viimevuotista tippilivahtajaa. Aamiaisen nauttimisen jälkeen siirryimme Manhattanin vilinään. Totesimme viimeisien valuuttabrassailuiden mahdollisuuksien jäädessä vähiin, joten slumppasimme kolmisen kappaletta iPodeja sekä muutaman kellon Macy'silta.
Tuhannen taalaa ja pari omenaa myöhemmin valitsimme etelään viettämän metron, jossa treffasimme Joonaksen, Minkin ja Aaken hylkäämän Ezran. Ezraa lukuunottamatta kyseiset kolme herraa valitsivat kasinotalouden ja olivat poistuneet aamuhämärissä kohti Vegasin helteitä. Krapulaisen jälleennäkemisen jälkeen, ostoskierros jatkui Century 21:saa, tuossa uuden Yorkin parhaiten pidetyssä salaisuudessa. Tai sitten ei. Century21 on Nueva Yorkin inhottavin shoppailuläävä, jossa valinnanvara on surkea. Dollarit kannattaa sijoittaa Centuryn sijaan NY:n ulkopuolisiin tuhlauskeitaisiin, mikäli tähän suodaan mahdollisuus. Tästä huolimatta shopping-Saara osti taas vaik sun mitä ja tarttuipa reissularillekin uudet timberlandin tohvelit. Tuhlattujen dollareiden määrä lievitti kuitenkin vain pahinta ostoskrapulaa ja päätimme paeta paikalta Villen saapuessa tonteille.
Taistelupari Ville & Zaza lähtivät metsästämään Saaran kadonnutta kameraa ja poijjaat lähtivät pienelle välikuolemalle hotellille. Matkalla majoituspisteeseen teimme lyhyen pistäytymisen Harlemiin hyräilemään Womackin Bobbya palatessa 106:en kadun hotellia. Haettiimpa mehukkaat sämpylätkin kamerapartiota odotellessa. Sämpyläbaarin laadun takasivat kulmalla rehellistä huumekauppaa tehneetn nuoret mustat veijarit. Ahneen patonituokion jälkeen kadonneen fotokraafimasiinan arvoitusta selvitelleet neiti etsivät palasivatkin oivin tuloksin. Rakas panasoonikki löytyi manhattanin paskimmasta raflasta. Iloista jälleennäkemistä riemuittiin tovi, jonka jälkeen karistettiin hotellin tomut jaloista jo ties kuinka monennen kerran.
Matkalla metroasemalle ei päästy yksimielisyyteen illan ohjelmasta, joten ryhmä jakautui tuttuun tapaan koviksiin ja nynnyihin. Nynnyt painelivat ihmettelemään 5th Avenuen shoppailumahiksia ja reunalla elävät juveniilit eläviin kuviin. Tihrustettava raina oli nimeltään Stepbrothers, Will Ferrelin ihan kreisi komedia. Oikein kelvollista viihdettä. Suosittelemme. 5th Avenuen löydöt olivat lähinnä ruosteisia turreja, mutta elämyksenä peräkanaa viuhuvat designputiikit saavat Punavuoren asukkien pöksyt märiksi onnentipoista.
Elokuvien jälkeen Team Tough Guys päätyi nautiskelemaan rottien ja hyönteisten keskelle muutaman pussikeiton manhattanin eteläiseen kärkeen. Battery parkissa tovi vierähtikin mukavasti ja puheet muutamasta rauhallisesta oluesta vaihtuivat kovan luokan rairairaihin. Muutaman harha-askeleen ja korttelinjälken saatiinkin metro pelimestoille. Vessan etsintä kulminoitui ihanaan irkkupubiin ja piakkoin mentiinkin jo yökerhoon nimeltä Piano's. Siellä jenkattiin pikkutunneille asti luottokortit piikissä. Ameriikkailaisiin tapoihin kuuluu kulujen merkintä tuntemattomien laskuun, joten kulut kolmen herrasmiehen cocktaileista jäivät varsin kohtuullisiksi. Laskuun kirjattiin noin kolmasosa nautituista drinksuista. Sekös riemastutti pohjoismaiden isäntiä kovin. Huhuttiinpa joidenkin vapautuneiden poikamiesten nauttineen myös naisseurasta illan aikana. Kotiinpaluu hoitui kolmessa aallossa ja Ezra hävitti laukun. Damn.
Samaan aikaan Meatpackin' Districtillä.
Kovien Kundien Kollaboraation häpäistessä itseään eteläisellä Manhattanilla, tm a milli Nynnyt tutustuivat NYC:n keskisiin osiin. Viistäen Sinkkuelämän kuvausseutujen pohjoisinta osaa (nohomo) totesimme Manukin asukkaiden todella lusivan ankeissa betoniläävissä hiilipölyn kanssa. Asuminen Manhattanilla ei alle 59 kadun tunnu mukavalta puistosessiointiintiin tottuneilta. Ahkera tekstarivaihto KKK:n kanssa ei saavuttanut odotettuja tuloksia, joten pullamössömussukoiden tapaan zoomasimme mainion kuppilan Upper West Sideltä ja nautimme ehkä koko reissun päräyttävimmän dinnerin aitoamerikkalaisessa ympäristössä. Pihvien ja omenapiirakoiden turruttamina päädyimme mamimaan hyvin ansaittua lepiä, kun rough ridersit vielä tiirailivat lasinpohjien läpi tissejä.
perjantai 8. elokuuta 2008
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Tyrannosaurus Tex Willer ja Dinosaurus Rex
Jo perinteiseksi muodustunut 50 % serueesta sairastuttava aamuflunssa tahi kohmelo ei hidastanut lähtöä, paitsi villen osalta hitusen. Koska loman suoritusosuus oli jo takanapäin herra jätettiin mamimaan lapsenunta astorin ihanien vällyjen tarjoamaan unimaailmaan. Osasto halinallet ja semikovis painelivat aamiaiselle ja edellispäivänä missattuun museoon. Nähtävyytenä paikka oli erinomainen, vaikka afrikan roipetta ja dinonraatoa on jopa hieman liiankin paljon, onhan museo lajissaan maailman suurin. Nähtiin hirmuliskojen ja alkuasukkaiden ja muitten inhojen täytettyjen önnimönnien lisäksi avaruuden ihmeitä krapuloita järkyttävän mittakaavahuoneen muodossa. Maailmassa on liikaa tosi isoja ja tosi pieniä asioita. Kamalaa.
Yritettiin hakea kinuskipyykkärin lupaamat puhtoiset genitaalien ja saastavarpaiden peittimet, mutta siitähän ei tullut lasta eikä paskaa. Pakollinen ventta ajoi hotellille hieman elvyttelemään väsyneitä jalkoja. Samaan aikaan viidakossa Ville ja itäkaupungin daltonit seikkailivat midtownissa dvd:tä shoppaillen. Pyykit saatuamme suunnistettiin ko. henkilöitä Washington square parkiin treffaamaan. Matkalta poimittiin subway-leiviskää pahimpaan nälkään.
Kun koko posse oli taas koossa päätettiin hyökätä brooklyniin kävelemällä silta yli. Puistosta lähdettiin siis talsimaan sohon läpi tätä paikallista hakaniemeä. Ajatus oli sikäli heikko, että Sohossa on kauppoja kuin suolaa villessä ja sekös ärripurrilaria keljutti. Pienen säädön jälkeen sohosta selvittiin pikkuitalian puolelle, jossa nautittiin ylihintaiset välikaljat ja tilattiin väsyneeltä kadunmieheltä kaunis serenaadi balliksen neidille.
Osuimme sillalle mainioon aikaan, aurinko oli juuri laskemassa ja valot manhattinilla syttyilemässä. Sillan toisessa päässä todettiin pikkujalat jo aika väsyneiksi tallailusta joten päätettiin ottaa taksit williamsburgiin, jossa suunnittelimme syövämme mukavan illallisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Jakauduttiin kahteen ryhmään jotka nousivat ajoneuvoihin seuraavassa järjestyksessä:
Auto 1: Ezra, Lala, Saara & Joonas
Auto 2: Aake, Minkki, Jiikku & Ville
Ykkösauton jengi hyppäsi taksiin ja kaahasi pois paikalta. Kakkosautoa ei koskaan saapunut, koska jostakin syystä brooklynin autot katosivat yhtäaikaisesti kaikki. Turhautnut ryhmä 2 lähti haahuilemaan väljästi kohti määränpäätä. Pitkähkön palloilun päästä saatiin viimein mukavalla ravintola-alueella taksi. Kuskin perkele ei kuitenkaan tiennyt mistään mitään, autoilusta ja kartoista kaikkein vähiten, mitä nyt kuitenkin ajoi meidät ilmaiseksi keskelle kuumottavaa gettoa, josta valkoiset silmät mittailivat valkoisia vartaloitamme pimeydestä. Ripein askelin jatkettiin matkaa hieman perääntyen. Saatiin toinen taksi, jolla homma oli selkeästi paremmin hallussa.
Tunnin kestäneessä taksisekoilussa ryhmä 1 ei pärjännyt juuri paremmin. Ykköskuskikaan ei ollut mikään ykköskuski vaan likinäkö ajoi tämänkin ryhmän harhaan. Tapaamispaikaksi sovittu metroasema ei ollut lainkaan sitä mitä sen piti olla, vaan oikea paikallinen myllypuro. Asemalla pääsy vaati mm. moottoritien ylityksen säkkipimeässä mukavassa autovilinässä. Kiva oli myös vaihtaa taksit jalkapeliin.
Käveltiin sitten sinne minne pitikin mennä. Syötiin oikein hyvä illallinen meksikolaisessa ravintolassa ja juotiin myös koko maailman parhaat mansikkamargaritat. Masut täysinäisinä lähdettiin hyvin ansaituille yöunosille.
Yritettiin hakea kinuskipyykkärin lupaamat puhtoiset genitaalien ja saastavarpaiden peittimet, mutta siitähän ei tullut lasta eikä paskaa. Pakollinen ventta ajoi hotellille hieman elvyttelemään väsyneitä jalkoja. Samaan aikaan viidakossa Ville ja itäkaupungin daltonit seikkailivat midtownissa dvd:tä shoppaillen. Pyykit saatuamme suunnistettiin ko. henkilöitä Washington square parkiin treffaamaan. Matkalta poimittiin subway-leiviskää pahimpaan nälkään.
Kun koko posse oli taas koossa päätettiin hyökätä brooklyniin kävelemällä silta yli. Puistosta lähdettiin siis talsimaan sohon läpi tätä paikallista hakaniemeä. Ajatus oli sikäli heikko, että Sohossa on kauppoja kuin suolaa villessä ja sekös ärripurrilaria keljutti. Pienen säädön jälkeen sohosta selvittiin pikkuitalian puolelle, jossa nautittiin ylihintaiset välikaljat ja tilattiin väsyneeltä kadunmieheltä kaunis serenaadi balliksen neidille.
Osuimme sillalle mainioon aikaan, aurinko oli juuri laskemassa ja valot manhattinilla syttyilemässä. Sillan toisessa päässä todettiin pikkujalat jo aika väsyneiksi tallailusta joten päätettiin ottaa taksit williamsburgiin, jossa suunnittelimme syövämme mukavan illallisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Jakauduttiin kahteen ryhmään jotka nousivat ajoneuvoihin seuraavassa järjestyksessä:
Auto 1: Ezra, Lala, Saara & Joonas
Auto 2: Aake, Minkki, Jiikku & Ville
Ykkösauton jengi hyppäsi taksiin ja kaahasi pois paikalta. Kakkosautoa ei koskaan saapunut, koska jostakin syystä brooklynin autot katosivat yhtäaikaisesti kaikki. Turhautnut ryhmä 2 lähti haahuilemaan väljästi kohti määränpäätä. Pitkähkön palloilun päästä saatiin viimein mukavalla ravintola-alueella taksi. Kuskin perkele ei kuitenkaan tiennyt mistään mitään, autoilusta ja kartoista kaikkein vähiten, mitä nyt kuitenkin ajoi meidät ilmaiseksi keskelle kuumottavaa gettoa, josta valkoiset silmät mittailivat valkoisia vartaloitamme pimeydestä. Ripein askelin jatkettiin matkaa hieman perääntyen. Saatiin toinen taksi, jolla homma oli selkeästi paremmin hallussa.
Tunnin kestäneessä taksisekoilussa ryhmä 1 ei pärjännyt juuri paremmin. Ykköskuskikaan ei ollut mikään ykköskuski vaan likinäkö ajoi tämänkin ryhmän harhaan. Tapaamispaikaksi sovittu metroasema ei ollut lainkaan sitä mitä sen piti olla, vaan oikea paikallinen myllypuro. Asemalla pääsy vaati mm. moottoritien ylityksen säkkipimeässä mukavassa autovilinässä. Kiva oli myös vaihtaa taksit jalkapeliin.
Käveltiin sitten sinne minne pitikin mennä. Syötiin oikein hyvä illallinen meksikolaisessa ravintolassa ja juotiin myös koko maailman parhaat mansikkamargaritat. Masut täysinäisinä lähdettiin hyvin ansaituille yöunosille.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Manhattivatit
KrapulaDillen jäädessä ottamaan hieman peace n' quiettia hotellille diikku, pastalari ja kenkäsaara tavoittelivat sivistävää museokokemusta museum of natural historystä. Loistavan Metro Dinerissa nautitun aamiaisen jälkeen todettiin, että museo on tukossa kuin turusen pyssy ja tällaiset jetsetterithän ei jonoissa vanhene. Vendettaa ja uutta myöhempää museokäyntiä manaillen päätettiin mennä näyttämään eurooppalaisen valuutan ostovoimaa Macy's tavarataloon. Mukaan tartuikin taas rättiä, kenkää ja muuta diibadaabaa ihan mukavasti. Tällä kertaa ostoksilla kunnostautui aiemmin hieman tahtia himmaillut Antti.
Vietiin sitten romppeet hotlalle pikkukiireellä, koska kello läheni jo eilen sovittua elokuvailtaa. Villekin löytyi hotellilta ja yhdistettiin voimat. Koska haluttiin myös puhtaita kalsareita, vietiin samalla isot pussit likapyykkiä kiinalaiseen pesulaan. Halpaa kuin saippua. Kinkkimummeli tuhrasi kallista aikaa sen verran että päätettiin ottaa alle keltainen Crown Vic elikkäs vapaa-ajan amerikanrauta.
Nahkahiirmiehen ja hassun pellen seikkailut osoittautuivat erittäin mainioiksi muutamiksi tunneiksi, varsinkin Jokerina häärivä jo edesmennyt herrasmies veti sellaisen roolin, että tekisi mieli ostaa violetti rotsi ja viiltää huulet ikihymyyn silkasta hämmästyksestä.
Leffan jälkeen alkoi jo maarua taas nälkä kiristää joten lähdettiin juoksumarssia downtownia kohti. Ruokapaikaksi valikoitui columbus circlen lähialueen kaikista ravintoloista se huonoin. Kalliin ja huonon ruoan aiheuttama mielipaha korjattiin nopealla päätöksellä komediallisista iloitteluista standupin muodossa. Katsottiin parhaaksi antaa ammattilaisten hoitaa viihdyttäminen, joten alkoi pieni klubin etsintä. Jääkaapin kokoinen herrasmies ohjasi meidät Ha! -klubille. Kuudesta koomikosta kolme oli kovin hauskoja, muut vähän vaisumpia. Klubilla naukkaillussa pitkän saaren tapaan valmistetussa jääteessä oli mukavasti potkua, joten päätettiin jatkaa iltaa drinkkien muodossa. Ajettiin metrolla eteläänpäin, koska mukana oli päteviä matkaoppaita kokonainen nivaska. Nähtiin assalla vauhdikas breakdance-esityskin.
Perillä satoikin jo vettä oikein mukavasti, ja revennyttä taivasta paettiin halpoja mojitoja tarjoavaan kestikievariin. Itkulle ei meinannut tulla loppua, kun hoksattiin, että saaran kamera oli illan tuoksinassa hävinnyt kerrassaan. Paarikin oli menossa kiinni. Puhelinsoitto komediaklubille ei auttanut valokuvausaparaatin metsästyksessä - onneksi se tulevaisuudessa sitten löytyi.
Halinallet suksivat takaisin hotlalle, koska oli halipula ja simmut olivat täynnä ekstravahvaa unisantaa ja ketutusta kameran katoamisesta. Kuusi kovista löysivät itsensä Grenwich Villagen ja Nohon liepeiltä muille paitsi jiikulle jo edellisillasta tutusta fraternity baarista nimeltä Off the wagon. Kamala paikka, edukas kaltsu. Pelailtiin beer pongit ja fussballit. Leikittiin vielä ovella pokeakin, kivaa oli. Ruokailtiin baarin vaihdon yhteydessä ja otettiin taksit eteenpäin. Jiiksteri väsähti ja poistui seurueesta. Poijjaat kansan urhokkaan jakoivat yötä niille isommille pikkutunneille, hämmästellen mm. paikallisten neitojen tapaa antaa ymmärtää ja poistua sitten poikaystävänsä kanssa sekä amerikkalaisten baarien kovaa meluisuutta. Pilkun tullessa maailma pieneni, koska mantereen miehet tapasivat ehdan ahvenanmaalaisen vossuvosulaisen joka omien sanojensa mukaan opiskeli muotityhmyyttä. Kaikenlaista.
Vietiin sitten romppeet hotlalle pikkukiireellä, koska kello läheni jo eilen sovittua elokuvailtaa. Villekin löytyi hotellilta ja yhdistettiin voimat. Koska haluttiin myös puhtaita kalsareita, vietiin samalla isot pussit likapyykkiä kiinalaiseen pesulaan. Halpaa kuin saippua. Kinkkimummeli tuhrasi kallista aikaa sen verran että päätettiin ottaa alle keltainen Crown Vic elikkäs vapaa-ajan amerikanrauta.
Nahkahiirmiehen ja hassun pellen seikkailut osoittautuivat erittäin mainioiksi muutamiksi tunneiksi, varsinkin Jokerina häärivä jo edesmennyt herrasmies veti sellaisen roolin, että tekisi mieli ostaa violetti rotsi ja viiltää huulet ikihymyyn silkasta hämmästyksestä.
Leffan jälkeen alkoi jo maarua taas nälkä kiristää joten lähdettiin juoksumarssia downtownia kohti. Ruokapaikaksi valikoitui columbus circlen lähialueen kaikista ravintoloista se huonoin. Kalliin ja huonon ruoan aiheuttama mielipaha korjattiin nopealla päätöksellä komediallisista iloitteluista standupin muodossa. Katsottiin parhaaksi antaa ammattilaisten hoitaa viihdyttäminen, joten alkoi pieni klubin etsintä. Jääkaapin kokoinen herrasmies ohjasi meidät Ha! -klubille. Kuudesta koomikosta kolme oli kovin hauskoja, muut vähän vaisumpia. Klubilla naukkaillussa pitkän saaren tapaan valmistetussa jääteessä oli mukavasti potkua, joten päätettiin jatkaa iltaa drinkkien muodossa. Ajettiin metrolla eteläänpäin, koska mukana oli päteviä matkaoppaita kokonainen nivaska. Nähtiin assalla vauhdikas breakdance-esityskin.
Perillä satoikin jo vettä oikein mukavasti, ja revennyttä taivasta paettiin halpoja mojitoja tarjoavaan kestikievariin. Itkulle ei meinannut tulla loppua, kun hoksattiin, että saaran kamera oli illan tuoksinassa hävinnyt kerrassaan. Paarikin oli menossa kiinni. Puhelinsoitto komediaklubille ei auttanut valokuvausaparaatin metsästyksessä - onneksi se tulevaisuudessa sitten löytyi.
Halinallet suksivat takaisin hotlalle, koska oli halipula ja simmut olivat täynnä ekstravahvaa unisantaa ja ketutusta kameran katoamisesta. Kuusi kovista löysivät itsensä Grenwich Villagen ja Nohon liepeiltä muille paitsi jiikulle jo edellisillasta tutusta fraternity baarista nimeltä Off the wagon. Kamala paikka, edukas kaltsu. Pelailtiin beer pongit ja fussballit. Leikittiin vielä ovella pokeakin, kivaa oli. Ruokailtiin baarin vaihdon yhteydessä ja otettiin taksit eteenpäin. Jiiksteri väsähti ja poistui seurueesta. Poijjaat kansan urhokkaan jakoivat yötä niille isommille pikkutunneille, hämmästellen mm. paikallisten neitojen tapaa antaa ymmärtää ja poistua sitten poikaystävänsä kanssa sekä amerikkalaisten baarien kovaa meluisuutta. Pilkun tullessa maailma pieneni, koska mantereen miehet tapasivat ehdan ahvenanmaalaisen vossuvosulaisen joka omien sanojensa mukaan opiskeli muotityhmyyttä. Kaikenlaista.
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Buli Fiblu: Saapuminen
New Jerseystä skujattiin Astor on the Parkiin, elikkäs esimaksettuun majoitteeseemme 106:n kadun ja keskuspuiston länsilaidan risteykseen. Aiemmin oli sovittu tällit Ezran, Joonaksen, Viljamin (AKA Minkki) sekä Aaken kanssa. Jätettiin kamat hotellille ja lähdettiin talsimaan puistoa pitkin kohti mansikkakenttiä. Pällisteltiin matkalla Jackie Onassiksen tekojärveä sekä John Lennonin ampumapaikkaa. Strawberry Fieldsillä odoteltiin heppuja tovi jos toinenkin ja naureskeltiin turreille jotka ottavat samat kuvat kuin kaikki muutkin turistit ja kauhisteltiin pökäletukkien avointa pilvenpolttoa. Lopulta pojat tulivat paikalle ja seurasi iloinen metakka yläfemmoja ja muuta mekkalaa.
Pienehkön pyöriskelyn jälkeen haettiin liput lepakkomiehen ja jokerin toilailuihin seuraavaksi illaksi, ostettiin viikon metroliput ja mentiin hämmästelemään ground zeron rakennsutyön tohinaa. Ympäröivä aita esti tällaisen pälyilyn joten paineltiin taas metroon ja sujahdettiin itään kilpailevan kvartetin ihanalle kotiseudulle. Puistokaljoitteluksihan se sitten meni, toki korrektisti paperipusseilla pullot peittäen. Ohikulkijoille ei liene kuitenkaan epäselvää minkälaatuisista virvoikkeista oli kyse. Puistikosta mentiin vielä hämmästelemään Times Squaren valomerta ja ihmisvilinää.
Porukka hajaantui hieman, koska janoisimmat halusivat tutustua ravintolakulttuuriin ja pikkujiikkua, sieväsaaraa ja hupsularia alkoi jo kovasti väsyttää. Tämä trio lähtikin sitten metrolla hotellia kohti. Ihmeellisen avainsäädön ja matkalaukkukärryjen hissin oveen kolistelun jälkeen päästiin viimein huoneisiin ja tutimaan. Aamuyöstä mainittakoon, että Villen perinteinen tapa hiljentää ilmastointilaitteen päästämää ääntä on asettaa lämpötila 70 F:sta 86:n Fahrenheitiin.
Pienehkön pyöriskelyn jälkeen haettiin liput lepakkomiehen ja jokerin toilailuihin seuraavaksi illaksi, ostettiin viikon metroliput ja mentiin hämmästelemään ground zeron rakennsutyön tohinaa. Ympäröivä aita esti tällaisen pälyilyn joten paineltiin taas metroon ja sujahdettiin itään kilpailevan kvartetin ihanalle kotiseudulle. Puistokaljoitteluksihan se sitten meni, toki korrektisti paperipusseilla pullot peittäen. Ohikulkijoille ei liene kuitenkaan epäselvää minkälaatuisista virvoikkeista oli kyse. Puistikosta mentiin vielä hämmästelemään Times Squaren valomerta ja ihmisvilinää.
Porukka hajaantui hieman, koska janoisimmat halusivat tutustua ravintolakulttuuriin ja pikkujiikkua, sieväsaaraa ja hupsularia alkoi jo kovasti väsyttää. Tämä trio lähtikin sitten metrolla hotellia kohti. Ihmeellisen avainsäädön ja matkalaukkukärryjen hissin oveen kolistelun jälkeen päästiin viimein huoneisiin ja tutimaan. Aamuyöstä mainittakoon, että Villen perinteinen tapa hiljentää ilmastointilaitteen päästämää ääntä on asettaa lämpötila 70 F:sta 86:n Fahrenheitiin.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Välikikkailu New Jerseyssä
Auto palautettu. 7428 mailia tai 11954 kilometriä kovaa ajoa takana. Rampa ja haikea olo ilman kiesiä. Nyt siirrytään vapaa-ajan autoon. Moikkis.
Whatchamacallitista New Jerseyyn
Grillipihveillä nukutetut yöunet kärsittyämme pakattiin auto viimeistä kertaa. Pakkaustetris sujuu reissun tässä vaiheessa tietysti kuin tanssi, puuttuu vain neliääninen venäläinen kansanmusiikki säestämästä palikoiden siirtymistä autoon. Kun kaikki palikat ja tavarat olivat autosa hylättiin vaikeaniminen majapaikka kuin pyhäpuvun taskusta löytyvä lihapiirakka vappuna ja aloitettiin viimeinen päivä tiellä. Haikeaa, kun kaikkea tehdään nyt viimeistä kertaa...nyyh.
Päivän siirtymä on pitudeltaan noin neljäsataa kilometriä, meidän standardeilla siis melko lyhyt ja tuskaton harppaus. Navigaattoriin lyötiin koordinaatit Sopranosien kotiseuduille. Matkalla pysähdeltiin vähän väliä patongeille, kosmetiikka- ja kalsonkiostoksille sekä laskemaan pilssi ja täyttämään tankki. Maisemat olivat tylsät, varsinkin tietullien kohdalla. New Jersey Turnpike on mitäänsanomaton kokemus.
Kun New Jerseyyn saavuttiin, iskeydyttiin suoraan Jersey Gardens -ostoskeskukseen. Taas meni taatelia kuin nälkäisellä kamelilla ja kaman määrä lisääntyi exponentiaalisesti. Roinaa tuli tällä kertaa niin paljon, että ostettiin mm. kolme laukkua lisää. Jo ennestään täysi kiesimme nielaisi lopulta uudenkin materian ja aloitettiin yösijan metsästys. Buddhan viime vuoden toilailuista lentokentän alueella viisastuneina valittiin hieman tasokkaampi majoite, elikkäs liittovaltion taksoista tuttuputtu Hampton's Inn. Purettiin kamat autosta oikein huolellisesti ja kyllä tuli taas afrikan lapset mieleen, kun ei meinannut kaksi hotellin kamakärryä riittää romuille...
Iltapuuhasteluna pidettiin omatoiminen tupa, kaappi ja siisteystarkastus ja kukin sai äkseerätä omat sukkaparinsa, manttelinsa ja muut härpättimensä mieleisessään järjestyksessä omiin kantolaitteisiinsa. Laukkuleikin ohessa nautittiin oivaa tilauskinkkiä ja kallista mutta paskaa pitsaa a la Pizzeria Sopranos. Räntyt roudasi paikalle ehta amerikan italiaano. Sementtikenkiin joutaisi mokoma paisaano, sen verran yrjöttävät olivat makaroniherran tuomiset. Ei siis mitään asiaa Bada Bingiin enää.
Säädettiin vielä huomisen logistiikka kuntoon, elikkäs tilattiin hotellille tilataksi seuraavaksi aamuksi. Siellä se satujen saari eli buli fiblu jo häämöttää. Olen ooomena, olen ooomena, pyöreä oooomena...
Päivän siirtymä on pitudeltaan noin neljäsataa kilometriä, meidän standardeilla siis melko lyhyt ja tuskaton harppaus. Navigaattoriin lyötiin koordinaatit Sopranosien kotiseuduille. Matkalla pysähdeltiin vähän väliä patongeille, kosmetiikka- ja kalsonkiostoksille sekä laskemaan pilssi ja täyttämään tankki. Maisemat olivat tylsät, varsinkin tietullien kohdalla. New Jersey Turnpike on mitäänsanomaton kokemus.
Kun New Jerseyyn saavuttiin, iskeydyttiin suoraan Jersey Gardens -ostoskeskukseen. Taas meni taatelia kuin nälkäisellä kamelilla ja kaman määrä lisääntyi exponentiaalisesti. Roinaa tuli tällä kertaa niin paljon, että ostettiin mm. kolme laukkua lisää. Jo ennestään täysi kiesimme nielaisi lopulta uudenkin materian ja aloitettiin yösijan metsästys. Buddhan viime vuoden toilailuista lentokentän alueella viisastuneina valittiin hieman tasokkaampi majoite, elikkäs liittovaltion taksoista tuttuputtu Hampton's Inn. Purettiin kamat autosta oikein huolellisesti ja kyllä tuli taas afrikan lapset mieleen, kun ei meinannut kaksi hotellin kamakärryä riittää romuille...
Iltapuuhasteluna pidettiin omatoiminen tupa, kaappi ja siisteystarkastus ja kukin sai äkseerätä omat sukkaparinsa, manttelinsa ja muut härpättimensä mieleisessään järjestyksessä omiin kantolaitteisiinsa. Laukkuleikin ohessa nautittiin oivaa tilauskinkkiä ja kallista mutta paskaa pitsaa a la Pizzeria Sopranos. Räntyt roudasi paikalle ehta amerikan italiaano. Sementtikenkiin joutaisi mokoma paisaano, sen verran yrjöttävät olivat makaroniherran tuomiset. Ei siis mitään asiaa Bada Bingiin enää.
Säädettiin vielä huomisen logistiikka kuntoon, elikkäs tilattiin hotellille tilataksi seuraavaksi aamuksi. Siellä se satujen saari eli buli fiblu jo häämöttää. Olen ooomena, olen ooomena, pyöreä oooomena...
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Cristobalia karkuun Chinchoteagueen
Koska pelättiin myrskyjen ja tyrskyjen katkovan lauttaliikenteen, oltiin liikkeellä kerrassaan ajoissa. Hailanderi lähti hotellin pihasta tasan kello kahdeksan aamulla. Ajeltiin kaikessa rauhassa saaren toiseen päähän, josta ilmainen lautta meidät kuljettikin mantereelle. Ajellessa todettiin, että saari on todentotta 16 mailia pitkä hiekkaranta molemmin puolin saaren ainoaa tietä. Kiva paikka, kertakaikkiaan.
Ajeltiin kaikenlaisten tuppukylien lävitse ja pysähdyttiin Kill Devil Hillsissä aamupalalla. Kun särvin oli laitettu tuulensuojaan, teimme pyhän valan ettemme tästä aamiaisesta kuunaan enää keskustele, niin kuvottava rasvapommi se oli. Söimme buffetissa, jossa katsoimme olevan runsaasti vihreää kasvista, mutta lunastamamme buffa olikin uppopaistettua makkaraa ja muuta kuvoa ällöä täynnnä. End of story.
Matka taas jatkui no, kyllä jossain kirveli. Vaihdettiin kuljettajaa hieman lounastauon jälkeen ja jatkettiin Chesapeak Bayn silta- ja tunnelikompleksiin. Long story short, helevetin pitkä siltä jossa pari meren alle laskeutuvaa tunnelia.
Pikapuoliin illan määränpää Chincoteague löytyikin. Paikalliset tervehtivät matkaajia järjestämällä järkyttävän skootterionnettomuuden, jossa kypärättömät spedet kaatuivat betonitonttiin kerrassaan komeasti. Majoitus järjestyi Lighthouse innistä. Perusdadaa grillillä ja altaalla. Käytiin ostamassa pihvit kaupasta ja laitettiin ne marinadiin, käytiin altaalla ja grillattiin oikein ihana dinneri.
Siinä kaikki tällä kertaa, seuraava suunta on Newark, New Jersey.
Ajeltiin kaikenlaisten tuppukylien lävitse ja pysähdyttiin Kill Devil Hillsissä aamupalalla. Kun särvin oli laitettu tuulensuojaan, teimme pyhän valan ettemme tästä aamiaisesta kuunaan enää keskustele, niin kuvottava rasvapommi se oli. Söimme buffetissa, jossa katsoimme olevan runsaasti vihreää kasvista, mutta lunastamamme buffa olikin uppopaistettua makkaraa ja muuta kuvoa ällöä täynnnä. End of story.
Matka taas jatkui no, kyllä jossain kirveli. Vaihdettiin kuljettajaa hieman lounastauon jälkeen ja jatkettiin Chesapeak Bayn silta- ja tunnelikompleksiin. Long story short, helevetin pitkä siltä jossa pari meren alle laskeutuvaa tunnelia.
Pikapuoliin illan määränpää Chincoteague löytyikin. Paikalliset tervehtivät matkaajia järjestämällä järkyttävän skootterionnettomuuden, jossa kypärättömät spedet kaatuivat betonitonttiin kerrassaan komeasti. Majoitus järjestyi Lighthouse innistä. Perusdadaa grillillä ja altaalla. Käytiin ostamassa pihvit kaupasta ja laitettiin ne marinadiin, käytiin altaalla ja grillattiin oikein ihana dinneri.
Siinä kaikki tällä kertaa, seuraava suunta on Newark, New Jersey.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
