Tyrannosaurus Tex Willer ja Dinosaurus Rex

Jo perinteiseksi muodustunut 50 % serueesta sairastuttava aamuflunssa tahi kohmelo ei hidastanut lähtöä, paitsi villen osalta hitusen. Koska loman suoritusosuus oli jo takanapäin herra jätettiin mamimaan lapsenunta astorin ihanien vällyjen tarjoamaan unimaailmaan. Osasto halinallet ja semikovis painelivat aamiaiselle ja edellispäivänä missattuun museoon. Nähtävyytenä paikka oli erinomainen, vaikka afrikan roipetta ja dinonraatoa on jopa hieman liiankin paljon, onhan museo lajissaan maailman suurin. Nähtiin hirmuliskojen ja alkuasukkaiden ja muitten inhojen täytettyjen önnimönnien lisäksi avaruuden ihmeitä krapuloita järkyttävän mittakaavahuoneen muodossa. Maailmassa on liikaa tosi isoja ja tosi pieniä asioita. Kamalaa.



Yritettiin hakea kinuskipyykkärin lupaamat puhtoiset genitaalien ja saastavarpaiden peittimet, mutta siitähän ei tullut lasta eikä paskaa. Pakollinen ventta ajoi hotellille hieman elvyttelemään väsyneitä jalkoja. Samaan aikaan viidakossa Ville ja itäkaupungin daltonit seikkailivat midtownissa dvd:tä shoppaillen. Pyykit saatuamme suunnistettiin ko. henkilöitä Washington square parkiin treffaamaan. Matkalta poimittiin subway-leiviskää pahimpaan nälkään.

Kun koko posse oli taas koossa päätettiin hyökätä brooklyniin kävelemällä silta yli. Puistosta lähdettiin siis talsimaan sohon läpi tätä paikallista hakaniemeä. Ajatus oli sikäli heikko, että Sohossa on kauppoja kuin suolaa villessä ja sekös ärripurrilaria keljutti. Pienen säädön jälkeen sohosta selvittiin pikkuitalian puolelle, jossa nautittiin ylihintaiset välikaljat ja tilattiin väsyneeltä kadunmieheltä kaunis serenaadi balliksen neidille.



Osuimme sillalle mainioon aikaan, aurinko oli juuri laskemassa ja valot manhattinilla syttyilemässä. Sillan toisessa päässä todettiin pikkujalat jo aika väsyneiksi tallailusta joten päätettiin ottaa taksit williamsburgiin, jossa suunnittelimme syövämme mukavan illallisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Jakauduttiin kahteen ryhmään jotka nousivat ajoneuvoihin seuraavassa järjestyksessä:

Auto 1: Ezra, Lala, Saara & Joonas
Auto 2: Aake, Minkki, Jiikku & Ville

Ykkösauton jengi hyppäsi taksiin ja kaahasi pois paikalta. Kakkosautoa ei koskaan saapunut, koska jostakin syystä brooklynin autot katosivat yhtäaikaisesti kaikki. Turhautnut ryhmä 2 lähti haahuilemaan väljästi kohti määränpäätä. Pitkähkön palloilun päästä saatiin viimein mukavalla ravintola-alueella taksi. Kuskin perkele ei kuitenkaan tiennyt mistään mitään, autoilusta ja kartoista kaikkein vähiten, mitä nyt kuitenkin ajoi meidät ilmaiseksi keskelle kuumottavaa gettoa, josta valkoiset silmät mittailivat valkoisia vartaloitamme pimeydestä. Ripein askelin jatkettiin matkaa hieman perääntyen. Saatiin toinen taksi, jolla homma oli selkeästi paremmin hallussa.

Tunnin kestäneessä taksisekoilussa ryhmä 1 ei pärjännyt juuri paremmin. Ykköskuskikaan ei ollut mikään ykköskuski vaan likinäkö ajoi tämänkin ryhmän harhaan. Tapaamispaikaksi sovittu metroasema ei ollut lainkaan sitä mitä sen piti olla, vaan oikea paikallinen myllypuro. Asemalla pääsy vaati mm. moottoritien ylityksen säkkipimeässä mukavassa autovilinässä. Kiva oli myös vaihtaa taksit jalkapeliin.



Käveltiin sitten sinne minne pitikin mennä. Syötiin oikein hyvä illallinen meksikolaisessa ravintolassa ja juotiin myös koko maailman parhaat mansikkamargaritat. Masut täysinäisinä lähdettiin hyvin ansaituille yöunosille.