21st Century boy, puistoelba, leffa & eteläkänni

Aamu valkeni jo totuttuun tapaan yllätyksettä, liki samaan aikaan, Manhattanin länsipuolella. Vilunki_3000 jäi elpymään vielä toviksi eilisillan rallatteluissa, kun Löllykkä, Zaza ja Pulska-Antero poistuivat majoitusputiikista kohti eteläisempiä katuja.

Aamiainen nautiskeltiin Andrew's coffeeshopissa, jossa alabama-antti on jo aikaisemmilla reissuillaan jättänyt jäätävän pienet tipit. Onneksi tarjoilarotaatio on ollut raju ja narkomaniaa poteva anoreetikkoitäeurooppalainen tarjoili mainiot pannukakkut, kahvit ja mundo bizarrot, eikä muistanut viimevuotista tippilivahtajaa. Aamiaisen nauttimisen jälkeen siirryimme Manhattanin vilinään. Totesimme viimeisien valuuttabrassailuiden mahdollisuuksien jäädessä vähiin, joten slumppasimme kolmisen kappaletta iPodeja sekä muutaman kellon Macy'silta.

Tuhannen taalaa ja pari omenaa myöhemmin valitsimme etelään viettämän metron, jossa treffasimme Joonaksen, Minkin ja Aaken hylkäämän Ezran. Ezraa lukuunottamatta kyseiset kolme herraa valitsivat kasinotalouden ja olivat poistuneet aamuhämärissä kohti Vegasin helteitä. Krapulaisen jälleennäkemisen jälkeen, ostoskierros jatkui Century 21:saa, tuossa uuden Yorkin parhaiten pidetyssä salaisuudessa. Tai sitten ei. Century21 on Nueva Yorkin inhottavin shoppailuläävä, jossa valinnanvara on surkea. Dollarit kannattaa sijoittaa Centuryn sijaan NY:n ulkopuolisiin tuhlauskeitaisiin, mikäli tähän suodaan mahdollisuus. Tästä huolimatta shopping-Saara osti taas vaik sun mitä ja tarttuipa reissularillekin uudet timberlandin tohvelit. Tuhlattujen dollareiden määrä lievitti kuitenkin vain pahinta ostoskrapulaa ja päätimme paeta paikalta Villen saapuessa tonteille.

Taistelupari Ville & Zaza lähtivät metsästämään Saaran kadonnutta kameraa ja poijjaat lähtivät pienelle välikuolemalle hotellille. Matkalla majoituspisteeseen teimme lyhyen pistäytymisen Harlemiin hyräilemään Womackin Bobbya palatessa 106:en kadun hotellia. Haettiimpa mehukkaat sämpylätkin kamerapartiota odotellessa. Sämpyläbaarin laadun takasivat kulmalla rehellistä huumekauppaa tehneetn nuoret mustat veijarit. Ahneen patonituokion jälkeen kadonneen fotokraafimasiinan arvoitusta selvitelleet neiti etsivät palasivatkin oivin tuloksin. Rakas panasoonikki löytyi manhattanin paskimmasta raflasta. Iloista jälleennäkemistä riemuittiin tovi, jonka jälkeen karistettiin hotellin tomut jaloista jo ties kuinka monennen kerran.

Matkalla metroasemalle ei päästy yksimielisyyteen illan ohjelmasta, joten ryhmä jakautui tuttuun tapaan koviksiin ja nynnyihin. Nynnyt painelivat ihmettelemään 5th Avenuen shoppailumahiksia ja reunalla elävät juveniilit eläviin kuviin. Tihrustettava raina oli nimeltään Stepbrothers, Will Ferrelin ihan kreisi komedia. Oikein kelvollista viihdettä. Suosittelemme. 5th Avenuen löydöt olivat lähinnä ruosteisia turreja, mutta elämyksenä peräkanaa viuhuvat designputiikit saavat Punavuoren asukkien pöksyt märiksi onnentipoista.

Elokuvien jälkeen Team Tough Guys päätyi nautiskelemaan rottien ja hyönteisten keskelle muutaman pussikeiton manhattanin eteläiseen kärkeen. Battery parkissa tovi vierähtikin mukavasti ja puheet muutamasta rauhallisesta oluesta vaihtuivat kovan luokan rairairaihin. Muutaman harha-askeleen ja korttelinjälken saatiinkin metro pelimestoille. Vessan etsintä kulminoitui ihanaan irkkupubiin ja piakkoin mentiinkin jo yökerhoon nimeltä Piano's. Siellä jenkattiin pikkutunneille asti luottokortit piikissä. Ameriikkailaisiin tapoihin kuuluu kulujen merkintä tuntemattomien laskuun, joten kulut kolmen herrasmiehen cocktaileista jäivät varsin kohtuullisiksi. Laskuun kirjattiin noin kolmasosa nautituista drinksuista. Sekös riemastutti pohjoismaiden isäntiä kovin. Huhuttiinpa joidenkin vapautuneiden poikamiesten nauttineen myös naisseurasta illan aikana. Kotiinpaluu hoitui kolmessa aallossa ja Ezra hävitti laukun. Damn.

Samaan aikaan Meatpackin' Districtillä.
Kovien Kundien Kollaboraation häpäistessä itseään eteläisellä Manhattanilla, tm a milli Nynnyt tutustuivat NYC:n keskisiin osiin. Viistäen Sinkkuelämän kuvausseutujen pohjoisinta osaa (nohomo) totesimme Manukin asukkaiden todella lusivan ankeissa betoniläävissä hiilipölyn kanssa. Asuminen Manhattanilla ei alle 59 kadun tunnu mukavalta puistosessiointiintiin tottuneilta. Ahkera tekstarivaihto KKK:n kanssa ei saavuttanut odotettuja tuloksia, joten pullamössömussukoiden tapaan zoomasimme mainion kuppilan Upper West Sideltä ja nautimme ehkä koko reissun päräyttävimmän dinnerin aitoamerikkalaisessa ympäristössä. Pihvien ja omenapiirakoiden turruttamina päädyimme mamimaan hyvin ansaittua lepiä, kun rough ridersit vielä tiirailivat lasinpohjien läpi tissejä.