Cristobalia karkuun Chinchoteagueen

Koska pelättiin myrskyjen ja tyrskyjen katkovan lauttaliikenteen, oltiin liikkeellä kerrassaan ajoissa. Hailanderi lähti hotellin pihasta tasan kello kahdeksan aamulla. Ajeltiin kaikessa rauhassa saaren toiseen päähän, josta ilmainen lautta meidät kuljettikin mantereelle. Ajellessa todettiin, että saari on todentotta 16 mailia pitkä hiekkaranta molemmin puolin saaren ainoaa tietä. Kiva paikka, kertakaikkiaan.

Ajeltiin kaikenlaisten tuppukylien lävitse ja pysähdyttiin Kill Devil Hillsissä aamupalalla. Kun särvin oli laitettu tuulensuojaan, teimme pyhän valan ettemme tästä aamiaisesta kuunaan enää keskustele, niin kuvottava rasvapommi se oli. Söimme buffetissa, jossa katsoimme olevan runsaasti vihreää kasvista, mutta lunastamamme buffa olikin uppopaistettua makkaraa ja muuta kuvoa ällöä täynnnä. End of story.

Matka taas jatkui no, kyllä jossain kirveli. Vaihdettiin kuljettajaa hieman lounastauon jälkeen ja jatkettiin Chesapeak Bayn silta- ja tunnelikompleksiin. Long story short, helevetin pitkä siltä jossa pari meren alle laskeutuvaa tunnelia.

Pikapuoliin illan määränpää Chincoteague löytyikin. Paikalliset tervehtivät matkaajia järjestämällä järkyttävän skootterionnettomuuden, jossa kypärättömät spedet kaatuivat betonitonttiin kerrassaan komeasti. Majoitus järjestyi Lighthouse innistä. Perusdadaa grillillä ja altaalla. Käytiin ostamassa pihvit kaupasta ja laitettiin ne marinadiin, käytiin altaalla ja grillattiin oikein ihana dinneri.

Siinä kaikki tällä kertaa, seuraava suunta on Newark, New Jersey.