Entinen hippikylä, eilinen skeitti- ja surffikaupunki sekä nykyinen bilemesta nimeltä Santa Cruz jäi nopeasti taakse. Santa Cruz oli tarjonnaltaan sekoitus talvista Tenuriffaa ja kesäistä Hankoa, mutta jotenkin kalifornialainen makeus ja muovisuus tuovat karsealta kuulostavasta yhdistelmästä hyvät maut esiin. Kävimme tsekkaamassa kaupungin päästraadan sekä mörssäsimme todella kingit aamiaiset paikallisessa kuppilassa nimeltä Zachary's. Lokaalit omeletit tiputtivat kuin pönttö ja saimme todellisen ensikosketuksen amerikkalaiseen palvelukulttuuriin, kun pepsodenttina hymyilevä kalifornialaiskundi serveerasi nälkäisille naamoille apetta eteen. Seurue kiittää ja suosittelee myös muillekin.
Noin 60 mailin matka SC:stä varsinaiseen päämäärään San Franciscoon viuhahti ohi ilman ihmeempiä kommelluksia, vaikkakin paikallinen ajokulttuuri, jossa sahataan vauhtia edes takaisin 10 mailia tunnissa, ohitellaan ja jarrutellaan, hajotti jälleen kerran rationaaliseen ja järjestelmälliseen toimintaan tottuneen porukkamme.
San Franin hotlia skoutattiin levähdyspisteeltä nykäistystä kuponkivihosta ja majoitus järkkäytyi kliffasta motellista keskeisiltä huudeilta Russian Hillsien kupeesta huokeaan $80 hintaan eli alle 15€ per turpa.
Hotellimotellibostailu sopii ainoastaan Bulgariaan matkaavien toimenkuvaan, joten nygäistiin itsemme nopeasti klassiseen tyyliin kohti turrehuudeja. Tsekattiin paikallisen suklaatehtaan "maailman parhaat jädet" ($4), poikettiin räppigearia sporttaavalle pysäyttävässä NFL/MLB/NBA-shopissa ja käytiin väiymässä Pier 29 vieressä röhnyttäviä merileijonia. Luontokappaleiden ja ihmiselon harmonian hypettäminen ja fiilistely sopii paremmin kevätpörriäisen sivuille, joten jatkoimme matkaa Chinatowniin.
Kiinankylä oli krääsäkylä ja epäkiinalaisia ihmisiä, joka ei tosin tullut yllätyksenä. Valomainosten muuttuminen kiinaksi sekä katujen paskaisuus oli näkyvin muutos, mutta tästä huolimatta päädyimme ruokkimaan itseämme paskan palvelun ryydittämänä. Ilmeisesti mandariininkiinamme ei oikein uponnut kantonilaisille isännillemme, koska yksi lautanen sekä riisi jäi puuttumaan tarjoilusta. Mielenosoituksellisen pieni tippimme ei kuitenkaan tarjoilijalle sopinut, joten Jiikku joutui buustaamaan tippiämme kiukkuiselle kiinalaissedälle parilla taalalla, ettei koko porukka olisi saanut oppituntia kung-fusta. KIAI!
Seuraavaksi urheilu:
San Franciscossa on mäkiä. Pitkiä ja jyrkkiä mäkiä. Niitä ei kannata kävellä juuri illallisen nauttineena.
Siirryimme hotellille öisen San Franin läpi ja vaikka yritystä oli lähteä vielä tsekkaamaan baariskeneä jäi tämä vain haaveeksi väsyneeltä seurueeltamme. Villellä tosin draivia riitti Driverin kotikaupungissa, mikä ei liene kenellekään yllätys.
Päivän mittaan jouduimme tekemään vaikean päätöksen. Jenkkien suurimmat bileet eli 4th of July joudutaan kökkimään pikkukylässä Death Valleyn kupeessa, eikä alkuun suunnitellussa Las Vegasissa. Perkele.
Kiitämme:
- Liukkaasti vaihtuvia maisemia
- Paikallisen topeliuksen aamiasta
- Friscon hotellin sijaintia
Moitimme:
- Omituista nopeesti-hitaasti kruisailua
- Omituista valintaa kaupungin sijainnille
- Kiinalaista palvelukulttuuria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti