Päivä Los Venturasissa

Jetlagi taittoi sen verran niskassa, että mentyämme mamimaan eli sipattuamme vuoron perään kahdeksan aikaan oli joka iikalla silmät auki kello 5 aamulla paikallista aikaa. Pussi- ja tissipyykkien jälkeen imailtiin suppea, mutta riittävä hotellin aamiainen kitusiin. Aamiaisella todettiin paikallinen ensi kertaa paikallinen ekoystävällisyys, joka saa suomalaisen lihansyöjämotoristin näyttämään anarkistifeministihipiltä. Toivuttuamme pienoisesta ekoshokista hypättiin Chevyn kyytiin syytämään myrkkyjä ilmakehään.

Ennen aamukasia väijyttiin maisemia Losia ympyröiviltä kukkuloilta puuroisen smogin läpi. Hengitettyämme ihastuttavat hiilimonoksidit ja muut jätehiukkaset tuoreeltaan elimistöön, laskeuduttiin Beverly Hillsiä viistäen Rodeo Drivelle, joka on jossei maailiman, niin ainakin Yhdysvaltojen kuuluisin shoppailukatu. Lukemattomat designereiden ja muiden merkkien buidut oli onnekseen aamusella vielä kiinni, joten smoothiet imailtuamme heivattiin ittemme takaisin hotellille haistelemaan sähköisestä tietoverkosta outlettien ja safkamestojen osoitteita.



Pitstopin jälkeen suunnattiin Citadelin esikaupungissa majailevaan about ainoaan Losin kaupunkialueen outlettiin, joka majoitti paikallisittain vähäisen määrän eli 65 eri merkin liikkeet. Hintataso oli koloniaherroille miellyttävä yllätys. Noin 200 eurolla laukkuihin tippui kahdet merkkiaurinkolasit, 4 printti T-paitaa, lenkkarit, uimashortsit, shortsit ja vyö. Seurueen naisjäsenen sitten pukeekin Guess ja CK reissun loppuajan. Ostoskelu kruunattiin skujaamalla vankkuri himpan verran länteen Montana Avenuelle, joka osoittautui varsin miellyttäväksi alueeksi kaiken sekavuuden keskellä. Lounastimme Pradeepin inkkarisyöttölässä, jossa mäsyt olivat aivan mukiinmeneviä niin maultaan kuin kooltaankin. Curryt ja Tandoorit nieltyämme, poistimme porkkanoita ja fibluja hippien sekatavarakaupasta jossa kaikki, jopa myyjät, ovat orgaanisia ja toudella luomuja. Kaupan hyllyiltä löytyi hampun tuoksuiset ja batiikkivärjätyt versiot, joka tavarasta perseestä perämoottoriin, lukuunottamatta suosikkidrikkiämme keppanaa. Hippipuodin valikoimat ovat kiitoksen arvoiset, löytyy tuoreet rehut ja aivovedet (aivovesi on kusenväristä ja omituisenmakuista nestettä hassussa paketissa, lisää kuulemma älykkyyttä...). Pakko antaa vähän risuja kestämättömän kehityksen vaalimisesta kuitenkin, sillä vaikka kuinka tekisi inkkarien tukasta tamppooneja, uusiseelantilaisten import-vesien pitäminen valikoimissa ei kuulosta kovin eko-loogiselta.

Shoppaussettien aiheuttama karsta ja pöly poistettiin Santa Monican state beachilla, siinä leffoista tutun Santa Monica Pierin kupeessa. Tyynessä valtameressa aaltojen kanssa painiminen 30 asteen helteessä oli nastaa kuin saatana, vaikkakin Lala bongasi vedessä lilluvan järkälemäisen kakkapökäleen, Villen jalkaan takertui mutanttihaivalaan rakkausnesteen jämä (jota Jiikku epäilee purukumiksi) ja rannan ollessa kondomipapereiden peitossa. Alkuperäisväestöllä oli myös omaperäinen tapa uida vaatteet päällä sekä peuhata vaatteet hiekkaan, jota seurueemme ihmettelee.



Biitsisessoiden jälkeen kipaistiin kaupoissa ostamassa maltaat, puhdistauduttiin hotellilla, purettiin shoppaukset ja kipaistiin vielä Sunset Boulevardilla Hollywoodissa kevyellä iltapalalla. Paikaksi haistelimme jo ennakkoon In n Out Burgerin, jota muun muassa Madventures suositteli. Mestan bursat ei ehkä olleet maultaan ihan haippauksen veroisia, mutta hintataso - alle $2 bursa ja $5,5 ateria aiheuttaa aika pahan McD-allergian ja Hesekupan. Paikalla on muutenkin raikas tapa olla miellyttämättä kaikkia ja tarjolla on vain 3 eri hampurilaista, sidedishin ollessa aina ranskalaiset.



Los Angelesista yleisesti jää todella teflonimainen fiilis. Mesta ei ole ehkä henkinen Espoo, mutta kylän kaupunkirakenteen on suunnitellut tamperelainen liikenneinsinööri krapulassa. Rakennusten korkeus on cityn pilvenpiirtäjiä ja hotelleja lukuun ottamatta korkeintaan 3 kerrosta, todellista keskustaa ei ole ja paikkoja yhdistää surkeassa kunnossa olevien motareiden infernaalinen verkko. Paikkakunta on levinnyt tasaisesti laajalle kuin tuulettimen läpi ammuttu ripuli. Tuli hieman orpo olo, kun hampurilaisia piti hakea 6 kilsan päästä ja ostoskeskukseen lähteä suhteessa about Porvooseen asti. Ilman autoa Losissa todellakin on invalidi, joten autonvuokra on välttämättömyys. Pohjois-Euroopassa kasvaneen on myös vaikea hiffata mitä järkeä on sotkea tuhannet rumat kevyen teollisuuden rakennukset, pikkuliikkeiden ja asuintalojen sekamelskaan ilman selkeitä rajoja eri alueiden lähellä. Helsinki on tässä vertauksessa SS-pataljoona, Los Angeles puolustusvoimien perusyksikkö TJ yhden tienoilla.



Kiitämme
- Citadelin mainioita shoppailumahiksia
- Näköaloja savusumun läpi
- In & Outin hintalaatusuhdetta

Moitimme:
- Rannan epäsiisteyttä ja mutanttihaikalojen epäsiveellistä käytöstä
- Kaupunkirakennetta ja etäisyyksiä
- Pradeepin tarjoilijan kalseaa palveluasennetta
- Kertakäyttökulttuuria, joka aterialla syntyy kuutio jätettä



View Larger Map