lauantai 12. heinäkuuta 2008

Iik, iso molskahdus, susie, viitta, tikari ja voodoo

Arlingtonin hupailualueen aamu alkoi hehkutuksella "iik" huudahduksista ja isoista molskahduksista. Kyseessä ei kuitenkaan ole villen kakka, vaan ihana päivä Hurricane Harbor -vesipuistossa. Pakattiin pakaasit vankkuriin ja ajettiin 400 metrin päähän kahden moottoritien kautta noin neljän kilsan lenkki. Kiesi laitettiin parkkiin ja ei aikaakaan kun lokerovukrauksen ja uimaleluvuokraamon salat oli dekryptatty auki. Lokero toimi uskomattomalla RFID-rannekkeella, joka luettiin lokerikon lukulaitteessa. Ei siis enää uikkarin taskut repiviä avainnippuja vaan uusinta uutta ameriikasta! Tätä on kehitys. Lokerikon vuokra tosin aiheutti melkoiset yskät, koska säilöstä vaaditiin maskit naamalla ja reukku kourassa 16 dollarin lunnaat. Lisäksi hassattiin kymppi kahden istuttavaan uimarenkaaseen ja taala jos toinenkin vesiin, pizzaslaisseihin ja muuhun sälään. Puisto oli täpösen täynnä finninaamaisia rantaleijonanpentuja ja muuta roskaväkeä. Kaikkiin liukuihin ja härpättimiin oli poikkeuksetta puolen tunnin jonotus, mutta hauskoja liu'ut kieltämättä olivat. Eniten aikaa paloi jonotuksen lisäksi aaltoaltaalla ja jokea simuloivassa renkulassa. Tyypättiin myös skeittirampinomaista MegaWedgie-hässäkkää, joka oli melkoisen kuumottava. Vesipudepäivä oli oikein viihdyttävä ja kerrassaan virkistävä. Krapulari on värinsä puolesta nykyään pelkkä rapulari. Miinukset tulevat pukuhuoneiden neuvostoliittomaisuudesta ja ameriikkalaisten häveliäisyydestä. Suomalaispoijjaat ei pese vehkeitään shortsit jalassa, piste.





Kloorin vaihduttua takaisin hikeen 37 asteisella parkkipaikalla autoa etsiessä aloitettiin siirtymä kohti voodoo-countrya elikkäs Louisianan osavaltiota. Myöhäinen lounas nautittiin Jack In The Boxissa jossain Dallasin ulkopuolella. Olimme kyseisen ravintelin valkoisimmat auringosta punoittavasta ihostamme huolimatta. Mäyskeet olivat riittävän rasvaiset.

Siirtymä oli metsien reunustamaa moottoritietä, jokseenkin tylsää kokomatkan. Tavattiin kuitenkin ehdottomasti koko reissun kuumin hessu ja kerrassaan järjettömän kuuluisa rakkinsa Susie. Susie on kuuluisa mm. George Bushille suorittamistaan henkilökohtaisista palveluksista ja on palkittu purppurasydämmin. Erityisesti uroteot liittyvät luonnollisesti syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumiin seitsemän vuoden taakse. Susien ansiosta Osama asuu luolassa eikä uskalla tulla esille. Piski asustaa sata vuotta vanhan Dodge Ram 1500:sen konepellillä myös silloin kuin pultsarilta näyttävä isäntä sillä ajelee. Amerikassa on kaikkea, myös kaikista parhaat kylähullut.



Yöksi saavuttiin loisteliaaseen Hampton's Inn & Suitesiin Alexandrian liepeille. Hotelli on ehkä paras tähän mennessä. Sopuhintaankin se saatiin ryhmämme G-miehen, elikkäs rapularin ansiosta. Viehkeä neito respassa tarjosi aluksi normihintaan huonetta, mutta vaaleatukkainen hummerimme leperteli korrektillä uuden orleansin aksentillaan seurueemmelle liittovaltion taksat. Federal government raten etuihin kuuluu diskreetti lasku yöllä oven alta työnnettynä ja muutenkin meiningistä johdettavat salaliittoteoriat ovat luokkaa viitta ja tikaria sekä luita ja kalloja. Respan tytärkin kuumotteli vaikeuksista joihin joutuu jos liittovaltio kyselee luottokortin haltijan oikeuksista ko. etuihin. Jännittävää - suosittelemme Lousianan mustamambaseutuja kaikille albiinoille.



Haettiin vielä pari kaltsua kakan hajuiselta huoltoasemalta ja nyt chillaksoidutaan hotellilla. Huomenna N'awlinsiin, kuten liittovaltion ykköstykki, koodinimi valkoinen hummeri asian lausuisi.

Ei kommentteja: