Törmäsimme ensimmäiseen todelliseen autojumiin Baton Rougen nurkilla, kun Missisipin ylittävän joen jälkeen kaistoja oli laitettu pakettiin, eikä interstate enää niellyt kakomatta kymmenien mailien mittaiseksi venynyttä autovirtaa. Teimme pitstopin kohtalaisen kykkäisellä Outletillä jossain suoalueen laitamilla, jossa Bimbanbulla-Ballis ja kaunis-Ville onnistuivat tekemaan jälleen mittavia löytöjä.
Nykäisimme vikat mailit N'awliinsiin suoalueen läpi ja suuntasimme kohti lentokenttää ja Nationalin toimistoa. Chevymme öljylevelit olivat alkaneet viheltää jo melkeinpä yhden digitin lukuja, joten kaakkia piti vaihtaa lennosta. Lentokenttäalue oli sekava ja hajallaan kuin teinitytön mieli, joten reginaalisen vaivauksen jälkeen siirsimme leiriolosuhteet Chevystä sähkönsiniseen Toytota Highlanderiin. Vaihto hieman tilavampaan vankkuriin sopi mainiosti, koska kaikki shoppaukset alkoivat blokata kuskin näkymää takafönärin läpi.
Lyhyet d-tourit epäilemättä Katrinan paskoman mustien asuttaman ghettohuudin läpi nostivat sykettä piirun ja French Quortereiden ahdas autoilu ehkä sata. Saimme edukkaan ja siistin hotlan parin korttelin päästä Bourbon Streetin länsipäätä keskeltä kohtalaisen kuumottavaa varasto & parkkialuetta. Pesimme pussit ja pallot ja käppäilimme N'awlinsin lauantai-illan melskeeseen.
Ranskalaiskorttelisto on uniikki hönkäys ranskalaista sekavuutta, värikkyyttä ja taiteellisuutta muuten ruskeanharmaassa betonikylässä. Bourbon street oli ennakko-odotusten mukaisesti muovilapiollinen överikanariaa jenkkipurkalla tukassa. Livebändit paukuttivat liki joka kuppilassa enemmän tai vähemmän paskaa svengiä, joka neonkylttien väriroimeeseen sekoitettuna pakotti vetämään tautiset jurrit täyteen tungetuissa kapakoissa. Ranskalaiskorttelin hienous on parvekkeet, joilta voi tiirata Bourbonin menoa. Parvekkeilta nakeltiin bordellihistoriaa maanitellen muovisia kiiltokaulakoruja alas kadun käppäilijöille. Tavoitteena ei tosin ollut parinmuodostus maksullisen rakkauden merkeissä vaan aitoamerikkalaiseen tapaan tissien paljastus rewardina kaulahelystä. Erittäin upeaa ja viihdyttävää kaljoittelupällisteltävää. Valitettavasti kuumimmat kimulit pitivät roiskeläpät nännien edessä, joten sydämenpysäyttävät kanuunat, joutuu väijymään jatkossakin pikselimuodosta sähköisestä tietoverkosta. Tissibaarejakaan ei oikein voi suositella ilman vahvaa tarottitwistiä. Sen verran julmettuja noitia lokaalit voodoopapittaret olivat.
Hotlalle palattiin taistelupareina, joista myöhäisempi "hassaan kolmehunttia bourboniin-Buddha" ja "kaulakäätykunkku-Ville" todistivat New Orleansin katupuhdistusttehokkuuta aamukuudelta majoitukseen palatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti