Visiitti hyvän ja pahan puutarhan yöelämään

Poolilla ja biitsillä venyneen muka-urheilusession jälkeen ryydytettiin lakanoita vielä kymppiin vain, että pääsimme kääntämään kelloja jälleen tunnin eteenpäin muutamien kilometrien köröttelyn jälkeen. Onneksi aikasiirtymä oli viimeinen sorttiaan Yhdysvaltojen maaperällä. Vyöhykkeenä on nyt eastern standard time ja ero Suomeen seitsemän timmaa.

Navigaattori imaisi koordinaateiksi Savannahin mystisen kaupungin Georgian osavaltiossa. Tuttu myös kirjasta ja leffasta Goodnight in the garden of good and evil. Skujailu konfederaation utuiseen helmeen sujui tylsästi torkkuen, lukuun ottamatta tautista sadetta, joka tiputti muutamien sekuntien ajaksi näkyvyyden käytännössä nollaan ja vauhdin mateluksi. Vauhtia ei kuitenkaan pysäytetä saatana!



Levossa buutsit puutuu. Saavuttiin illalla Savannahiin ja roudasimme rojut Savannah-joen rannalla seisovaan erittäin miellyttävään lukaaliin. Käytännössä mustista koostuva henkilökunta muisti hokea sir:ia rotaatiolla, joka aiheutti ainakin allekirjoittaneessa pientä oudoksuntaa. Toivuimme puuvillaherran roolista suihkuttelemalla pussit puhtaaksi ja lähdimme käppäilemään kylän kujia.



Savannah on omalaatuinen noin Tampereen kokoinen kaupunki, jonka historiallinen district koostuu useista puistoista ja toreista, arkkitehtuurin ja jopa osan taloista ollessa perua 1800-luvulta. Erittäin raikasta vaihtelua sosialistiseen realismiin tai purkkahymylähiöstruktuureihin, jota suurin osa amerikkalaisesta arkkitehtuurikulttuurista kaupunkikuvassa edustaa.



Kipaisimme safkaamassa joen rannalla, mukavassa mutta jenkkiturrien mökän täyttämässä kuppilassa ja loikkaismme appeet märehdittyämme naapurin drinkkibaariin. Mesta myllytti tiskin takana toistakymmentä daiquirisekoitusta kohtuuedulliseen seitsemän taalan hintaan per 4-5 desin muki. Lipastimme erittäin rommipitoiset mukit virkistävää juomaa. Mukavaksi yllätykseksi Savannahin joenranta on opaskirjan mukaan yksi Yhdysvaltojen 5 paikasta, jossa alkoholia saa nauttia laillisesti kadulla, joten testasimme tämän paikkaansapitävyyden hyvin tuloksi. Ottaen huomioon että olemme kiertäneet näistä jo kolme, pitänee googlailla vikat 2 jos vaikka sattuisi reitille.



Myllytettyämme drinksut napaan, imaisi lokaali räkälä meidät sisuksiinsa. Paikassa eri ikäiset lähinnä valkoiset amerikaanot bailasivat jurrissa livebändin tahtiin kantrijenkkaa ja räkärokkia. Taistelupari VilleJiikku jäi hakkaamaan bilistä edullisten olusten ääreen muutamaksi toviksi baariin, LalaSaaran siirtyessä pussailemaan hotellin kattohuoneiston poolille.