Siirtyessämme kaupunkia halkovaa Intestatea kohti Floridaa Katrinan aiheuttama ihmiskato havainnollistui konkreettisesti. N'awlinsin turistihuudit joissa pääasiallisesti poukkoilimme olivat hieman tyhjänoloisia, mutta varsinaisilla asuinkortteleilla oli menoa kuin jesuiittapappien kevätbakkanaaleilla. Hiffasimme aikaisemmin että sivukaduilla voisi kasvattaa porkkanoita ihmisten ja liikenteen puuttuessa, mutta lähiöiden kaduilla tomupallot liki kirjaimellisesti pyyhkivät asfalttia. Hylätyt talot ja ikkunoita peittävät vanerit ovat aika havahduttava näky kaupungissa, jonka asukasluku on ollut Stadin luokkaa, mutta joka on hirmumyrskyn varistelemana muuttunut Turuksi. Wikipediasta oli aikaisemmin tullut ilmi, että 40% kaupungin väestä on paennut takaisin palaamatta Katrinan jäljiltä. Draws you a picture, eh?
Skujailimme semitylsiä maisemia Mississippin rantakaistaleen läpi Alabamaan, jossa jälleen kerran tuimme jenkkien talouskasvua kantamalla europerusteisia dollareita outlettiin. Lisääntyneestä vaatemäärästä ilahtuneina ihmettelimme Alabaman lukemattomia traktori- ja golfkärrymyymälöitä hetken ja siirryimme Sunshine stateen eli Floridaan.
Alkuperäisen plänin mukaan FLA-hengailu piti toteuttaa Pensacolassa, jota eräs vaatekauppuri suositteli. Paikkakunnan sekavan rakenteen ja oman informaatiovajeen takia jouduimme siirtymään Floridan rannikkoa itään Panama Cityyn tai tarkemmin tämän maalaiskuntaan Panama City Beachille. Beach on parinkymmenen kilsan valkosantaisen hiekkarannan kanariahelvetti, jossa meisseli on ikuista springbrakea. Jatkuvan säädön siivittelemänä tympäännyimme kiesillä skujailuun ja laskimme ankkurin rantastriiban ehkä siedettävimmän hintaiseen hotelliin ja tämän jälkeen saniteettitiloihin. Huone on aika skrubuinen, mutta sijainti suoraan biitsillä lämmitti kelin ohella matkamakeja.
Gunshine todella on eläkeläisten ja vetäytyjien paratiisi. Matkalla Panamaa ohitettiin biitsin juureen bygättyjä kerrostalokvarttereita, jotka eroavat täysin amerikkalaisesta tavasta asua omakotitalossa. Ihmetys oli suuri kun hiffasimme etteivät 20-30 kerroksiset byggat ole hotlia vaan vuokrattavia tai ostettavia resortteja, jonne väsyneet amerikaanot ja muut hemmohummat vetäytyvät pöhöttymään kuolemaa odotellessa. Eurooppalaisena suosittelemme Välimeren maita eläkeasuntoa hankkiville.
Yölliseen aikaan Meksikonlahden haiden kanssa uiminen ei oikein viehättänyt, joten kipaisimme muutamat beveraget karaokebaarin kylkeen liitetystä viinabuidusta ja siirryimme poolille lillumaan. Altaassa vertyessä tutustuimme alabamalaisiin veljeksiin, joiden punaniskaisuudelle ei vedä vertoja edes Mäntsälän Neste. Karhukäyrät olivat todella rajut ja aksentti syvä. Kaverit eivät olleet koskaan käyneet jenkkilän ulkopuolella ja kun tiedusteltiin omaavatko kaverit passeja ja tietävätkö he mistä moisia dokumentteja edes saa oli vastaus tuplaei. Mukaan lyöttäytyi myöhemmin veljesten sukukatrasta hieman lisää ja ihmettely oli suuri kun Euroopassa puhutaan englantia ja polttoaine maksaa tuplat Ameriikan hinnoista. Alabama-Suomi ystävyysseura kieltäytyi myöhäisillan höpöheinäsessoista ja jatsitupakin blaadailun sijaista vetäytyi goisimaan hyvin ansaittua unta aamuyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti