Kuusi aamua lähtöön, pikkunenukeissa voi jo melkein aistia Californiassa riehuvat maastopalot. Ennenkuin pääsemme heittelemään bensaa liekkeihin on kuitenkin lusittava tämän viikon työkakku loppuun. Matkakuumemittari on sairaalalukemissa, ja työ ei oikein maistu. Toki perseen levyttely toimistotuolissa on oivaa treeniä atlantin ylitykseen, vieläkun joku potkisi tuolia ja parkuisi kovaan ääneen olisi simulaatio lähes täydellinen. Tarjoilukärryn kolahduksen polvilumpioon voi mallintaa lyömällä kuulakärjellä koipeen ja tarjoilun laatuun tutustua lähimmässä amican ruokalassa. Siltikin ajatus 3 + 12 tunnista lentokoneen kyydissä ahdistaa jonkun verran.
Reissun onnistumisen kannalta olleellisia säädettäviä asioita on vielä liuta. EA-pakkaukseen täytyy saada perstalkit, kroonikkovaipat, basimysiinit ja muumilaastarit. Ville täytyy saada Mauritiukselta kotiin pikaiselle detoxille. Rahaa täytyy vaihtaa. Kalsarit on pestävä. Romut on pakattava. Varustelistakin hieman vielä askarruttaapaskarruttaa.
Loppuis vaan tää viikko että pääsis jo.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Pitikö mun lunastaa velat joulukuulta ja heittää teidät lentoasemalle? Muistaakseni jotain semmosta oli vappuna ilmassa...
Well, jätetään suosiolla vielä muhimaan...lähdetään meiltä kello 5 aamulla, ei voida mitenkään vaatia vastapalveluksia tuohon aikaan. Plus meidän läski & pakaasikvantiteetti ylittää Seat Cordoban sallitun tonniston, koska koko kvartetti starttaa yhdes koos meiltä.
Tämä ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, että tämä uskomaton velkataakka on unohdettu, ehei :)
Lähetä kommentti